Kauppasodat ja keskuspankit: vuoden 2025 opetuksia

EKP:n pääjohtajan Christine Lagarden puhe Suomen Pankin neljännessä kansainvälisessä rahapolitiikkakonferenssissa

Helsinki 30.9.2025

Täällä Suomessa tiedetään hyvin, ettei taloutta voi erottaa geopolitiikasta. Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa romahdutti Suomen idänkaupan, ja bruttokansantuotteenne supistui yli 10 %.^[1]

Vain harva maa tietää Suomea paremmin, kuinka kalliiksi geopoliittisten realiteettien sivuuttaminen voi käydä.

Nyt muutkin Euroopan maat joutuvat kohtaamaan samat realiteetit. Elämme aivan uudenlaisessa maailmassa, jossa päättäjät eivät voi enää tukeutua vain perinteisiin talouden ja rahoitusmarkkinoiden tunnuslukuihin. Nyt analyyseissa on otettava huomioon myös geotalous.

Käsitteen esitti vuonna 1990 Edward Luttwak, jonka mukaan kyseessä on konfliktin logiikan yhdistäminen kaupankäynnin menetelmiin. Geotalous ei ole totunnaista protektionismia, jolla suojellaan haavoittuvia teollisuudenaloja. Se tarkoittaa pikemminkin kaupankäynnin käyttöä vallan välineenä – vaikutusvallan ja dominanssin strategiaa.

Tämä käytäntö on ollut vallalla jo jonkin aikaa ja tullut näkyvimmin esiin Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppakiistoissa, jotka saivat alkunsa Trumpin ensimmäisen hallinnon aikana. Myös Ukrainassa käytävä oikeudeton sota ja sitä seuranneet pakotteet ovat muokanneet Euroopan tilannetta. Vuonna 2025 Eurooppa on kuitenkin ensi kertaa itse joutunut tämän strategian kohteeksi.

Suurimman kauppakumppanimme määräämät tuontitullit ovat nykyisin korkeammat kuin koskaan 1930-luvun Smoot–Hawley-tullilain aikojen jälkeen. Maailmankauppa on muuttamassa muotoaan, kun muut maat ryhtyvät tuontitullien vuoksi vastatoimiin. Kaupan epävarmuus ja valuuttakurssien heilahtelut ovat lisääntyneet nopeasti vain muutamassa kuukaudessa.

Nyt on siis hyvä hetki arvioida, mitä olemme tähän mennessä oppineet ja mitä se merkitsee rahapolitiikalle.

Kauppasodat: odotusten ja realiteettien vertailua

Vuosi sitten useimmat olisivat olettaneet, että Yhdysvaltojen tuontitullien nousu 1,5 prosentista 13 prosenttiin aiheuttaisi mittavan negatiivisen sokin euroalueen taloudelle. Useimpien ulkomaankaupan mallinnusten mukaan tuontitulleilla on kaiken kaikkiaan negatiivinen vaikutus kasvuun ja todennäköisesti positiivinen vaikutus inflaatioon euroalueella, ainakin lyhyellä aikavälillä.

Tämä oli pääpiirteissään viime joulukuun arviomme, johon tosin liittyi huomattavaa epävarmuutta. Arviomme taustalla oli pääasiassa kolme vaikutuskanavaa.

Ensinnäkin vastatoimet. Vastatullien odotettiin suurentavan tuontikustannuksia ja heijastuvan toimitusketjujen kautta muuallekin maailmaan. Useimmissa malleissa vastatoimet olivat suurin lyhyen aikavälin inflaatiota nopeuttava tekijä.^[2]

Toiseksi valuuttakurssi. Tuontitullien odotettiin käynnistävän euron kurssin heikentymisen suhteessa dollariin – Yhdysvaltojen korkojen nousun ja kauppavajeen supistumisen myötä – mikä nopeuttaisi tuonti-inflaatiota.^[3]

Kolmanneksi epävarmuus. Lisääntyneen kauppapoliittisen epävarmuuden odotettiin heikentävän yritysten investointeja ja kasvua tuntuvasti ja usein enemmän kuin tuontitullien suoran vientivaikutuksen. Tämän oletettiin olevan suurin kasvua heikentävä tekijä.

Jotkin näistä oletuksista eivät ole kuitenkaan toteutuneet.

Tämä johtuu siitä, että tuontitullit eivät olleet erillinen talouden tapahtuma vaan oire laajemmasta geopoliittisesta muutoksesta, jonka vaikutusta poliittis-taloudelliseen kehitykseen ei voitu mitata tavanomaisilla malleilla.

Aloitetaan vastatoimista.

Ne ovat tähän mennessä olleet vähäisiä Euroopassa ja muuallakin. EU vastasi Yhdysvaltojen teräs- ja alumiinitulleihin ilmoittamalla asettavansa amerikkalaisille tavaroille noin 26 miljardin euron edestä vastatulleja mutta perui ne, kun kauppasopimuksesta päästiin sopuun heinäkuussa.

Viime kädessä tilanteeseen vaikuttivat taloudellisia kalkyyleja enemmän teollisuusjättien taholta tuleva paine välttää pitkittyneiden vastatoimien kierre sekä huoli siitä, että Yhdysvaltojen tuki sotaa käyvälle Ukrainalle vaarantuu.

Siksi merkittäviltä toimitusketjujen häiriöiltä on toistaiseksi vältytty. Maailmanlaajuisiin toimitusketjuihin kohdistuvat paineet pysyivät kurissa, ja tarjontakapeikkojen indikaattorit ovat lähellä pitkän aikavälin keskiarvojaan.

Toimitusketjut eivät tukkeutuneet vaan euroalueen tuonti on pikemminkin kasvussa. Tänä vuonna euroalueen kauppataseen alijäämä suhteessa Kiinaan on kasvanut noin 10 %, tosin enemmänkin Kiinan kysynnän heikentymisen kuin kauppavirtojen muutosten vuoksi.

Myös valuuttakurssi on kehittynyt toisin kuin odotettiin.

Euro ei ole heikentynyt vaan pikemminkin vahvistunut huomattavasti. Alkuvuoden jälkeen sen kurssi on noussut 13 % suhteessa Yhdysvaltain dollariin. Nimellinen efektiivinen valuuttakurssi on noussut 6,5 % ja reaalinen efektiivinen valuuttakurssi^[4] 5 %.

Taustalla on se, että samaan aikaan, kun Yhdysvallat korotti tuontitullejaan, sen asemaa maailmanlaajuisessa rahoitusjärjestelmässä alettiin arvioida laajemmin uudelleen.

Sijoittajat alkoivat epäillä, oliko Yhdysvaltain dollarin asema viimeisenä turvasatamana edelleen perusteltu – tämä oli toinen poliittis-taloudellinen tekijä, joka ei lähtökohtaisesti sisälly tullikeskeisten mallien oletuksiin.

Euron kansainvälinen asema on auttanut meitä suojautumaan seurauksena olleelta valuuttakurssin heilahtelulta, sillä 52 % euroalueen tuonnista on euromääräistä. Keskeinen osa tuonnista ja etenkin tavaratuonnista on kuitenkin yhä dollarimääräistä.

Euron vahvistuminen on siis hillinnyt toimitusketjuista johtuvaa tuonti-inflaatiota mutta myös hidastanut kasvua entisestään.

Epävarmuuden vaikutukset ovat vastanneet paremmin odotuksia. Viime joulukuun asiantuntija-arvioihimme verrattuna tuontitullien ja epävarmuuden odotetaan nyt vaikuttavan kasvuun kumulatiivisesti noin 0,7 prosenttiyksikköä vuosina 2025–2027.

Vaikutukset eivät ole kuitenkaan olleet niin voimakkaat kuin mitä ennakoitiin. Esimerkiksi tarkistuksesta, jolla ensi vuoden kasvuarviota pienennettiin viime joulukuun arvioon nähden, vain noin neljäsosa johtuu epävarmuudesta.

Osasyynä tähän on se, että kauppapolitiikan epävarmuus väheni odotettua nopeammin sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen kanssa päästiin sopimukseen. Lisäksi euroalueen sisällä on ryhdytty kasvua vauhdittaviin toimenpiteisiin, jotka ovat auttaneet vähentämään ulkoisista syistä johtuvaa epävarmuutta.

EU:n valtiot ovat varsinkin sitoutuneet lisäämään puolustusvalmiuttaan enemmän kuin vuosikymmeniin, mikä jossain määrin korjaa useiden vuosien vajetta. Julkisten investointien odotetaan nyt lisäävän kasvua 0,25 prosenttiyksikköä^[5] vuosina 2025–2027, mikä pienentää kauppasokin vaikutusta noin kolmanneksella.^[6]

EU on myös vienyt eteenpäin uusia kauppasopimuksia, jotka tukevat kasvua. Kauppasopimukset Mercosur-maiden ja Meksikon kanssa ovat hyväksyntävaiheessa, ja ne kattavat yli 3 % euroalueen ulkopuolisesta tavaraviennistä. Parhaillaan neuvoteltavien muiden sopimusten osuus on puolestaan 6 %^[7].

Tämä on toinen esimerkki toimista, joita malleilla ei kyetty ennakoimaan: kauppapoliittiset paineet ovat saaneet EU-maat arvioimaan uudelleen laajempia kauppa- ja turvallisuuspoliittisia suhteitaan, mikä on johtanut maiden sisäisiin investointitoimiin.

Koska vastatoimiin ei ole ryhdytty ja valuuttakurssi on vahvistunut, tuontitullit eivät ole toistaiseksi juurikaan nopeuttaneet inflaatiota vaan lähinnä vain hidastaneet kasvua. Kasvuvaikutukset ovat jääneet kuitenkin melko maltillisiksi euroalueen sisäisten toimien ansiosta.

Riskitasapainon arviointia

Kun toimintaympäristöä leimaa huomattava epävarmuus, sokkien luonteen ymmärtäminen on välttämätön edellytys sille, että asiantuntija-arvioiden perusskenaario osuu oikeaan.

Aivan yhtä tärkeää on kuitenkin myös riskitasapainon hahmottaminen, jotta olemme varautuneet tilanteeseen, jossa perusskenaario osoittautuu kenties vanhentuneeksi ja voimme tarvittaessa ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin.

Tämä oli EKP:n strategian taannoisen uudelleenarvioinnin tärkeimpiä johtopäätöksiä: päätöksissämme tulee painottaa asiantuntija-arvioiden osoittaman keskitien ohella riskejä ja epävarmuustekijöitä.

Alustava arviomme oli, että Yhdysvaltain tuontitullien taloudelle aiheuttama riski liittyy talouskasvun hidastumiseen.

Arvio perustui laajaan skenaarioanalyysiin, johon sisältyi eskalaatioskenaarioita ja mahdollisia vastavoimia ja etenkin puolustus- ja infrastruktuurimenojen määrätietoisen lisäämisen kasvuvaikutus.

Kaiken kaikkiaan skenaariot ovat toistuvasti osoittaneet, että merkittävimmät riskit – ne, jotka voisivat voimakkaimmin horjuttaa talouskasvun nykyistä kehitystä – liittyvät nimenomaan odotettua hitaampaan eikä nopeampaan kasvuun.

EKP:n asiantuntijat ovat esimerkiksi todenneet, että maailmankaupan jännitteiden vakava eskaloituminen voisi heikentää talouskasvua kumulatiivisesti noin 1 prosenttiyksiköllä arviointijakson aikana.^[8] Puolustusmenojen kasvun tuoma mahdollinen noste ei riittäisi kompensoimaan tätä sittenkään, vaikka kaikki valtiot täyttäisivät NATO-sitoumuksensa täysimääräisesti.

Tämä riskitasapainon kehityssuunta on edelleen vallitseva. Edellisessä kokouksessamme arvioimme kuitenkin, että talouskasvuun kohdistuvat riskit ovat nyt paremmin tasapainossa, sillä tulleihin liittyvien, merkittävästi kasvua hidastavien riskien toteutuminen ei uuden kauppasopimuksen myötä ole enää yhtä todennäköistä.

Arvioimme inflaatioon liittyvien riskien olevan kaksitahoisia, eli inflaatiokehitys saattaisi uskottavien skenaarioiden perusteella horjahtaa kumpaan suuntaan tahansa. Tuoreet tiedot kuitenkin osoittavat, että riskien vaihteluväli kumpaankin suuntaan on kaventunut.

Erityisesti EU:n pidättäytyminen merkittävistä vastatoimista on vähentänyt riskiä siitä, että korkeammat tuontitullit saattaisivat kiihdyttää inflaatiota perusskenaariossa arvioitua nopeammaksi. Myös oma skenaarioanalyysimme viittaa siihen, että inflaatioon liittyvät riskit ovat hyvin hallinnassa.

Jos maailmankaupan jännitteet kärjistyisivät uudelleen, inflaatio olisi vuonna 2027 vain hieman ennakoitua hitaampaa talouskasvun heikentymisen myötä. Puolustustarvikemenojen kasvu sitä vastoin nopeuttaisi inflaatiota vain maltillisesti, sillä sen paino kulutuskorissa on suhteellisen pieni.

Asiantuntijat ovat tutkineet myös sellaisia skenaarioita, joilla saattaisi olla suorempi hintavaikutus. Hintoja laskeva vaikutus voisi aiheutua Kiinan vientihintojen strategisesta laskemisesta reaktiona tuontitulleihin. Hintoja nostava vaikutus puolestaan voisi syntyä, jos globaaleissa toimitusketjuissa esiintyisi merkittävämpiä kapeikkoja.

Molemmissa tapauksissa vaikutus olisi kuitenkin kohtuullisten oletusten mukaan vähäinen: vuonna 2027 inflaatio poikkeaisi arvioidusta vain 0,1–0,2 prosenttiyksikköä.^[9]

Vaikutukset rahapolitiikkaan

Mitä tämä siis merkitsee EKP:n rahapolitiikan kannalta?

Olen aiemmin todennut, että olemme hyvissä asemissa. Sillä viittasin ennen kaikkea siihen, että viime vuosina kokemamme mittava inflaatiosokki on hellittänyt ja on nyt euroalueen osalta käytännössä ohi.

Lisäksi on kolme muutakin syytä, joiden takia nykyistä tilannetta voi kuvata noilla sanoilla.

Ensiksikin maailmankaupan sokit eivät tällä hetkellä aiheuta uusia inflaatiopaineita. Siksi edessä ei nyt ole sitä klassista tilannetta, jossa keskuspankki joutuu tasapainottelemaan talouskasvun hidastumisen ja inflaation kiihtymisen välillä.

Olemmekin jo pystyneet laskemaan ohjauskorkoja 1,00 prosenttiyksikköä viime joulukuun jälkeen – näin voidaan lievittää sokkien vaikutusta ja samalla pitää inflaatio oikeilla raiteilla keskipitkällä aikavälillä.

Toiseksi, ja siinä määrin kuin tulevaisuutta on mahdollista mallintaa, inflaatioon liittyvät riskit vaikuttavat olevan hyvin hallinnassa kumpaankin suuntaan.

Kolmanneksi ohjauskorot ovat tällä hetkellä 2 %, joten meidän on helppo reagoida, jos inflaatioon liittyvät riskit muuttuvat tai jos ilmenee uusia sokkeja, jotka vaarantavat tavoitteemme.

Samalla luovimme aikaisempaa huomattavasti vaikeammassa toimintaympäristössä – jota leimaavat sota, tuontitullit ja epävarmuus – mikä meidän myös on otettava huomioon rahapolitiikassamme.

Kun mietitään jo tunnettuja tekijöitä, joiden vaikutuksetkin tunnetaan, riskit näyttävät olevan hyvin hallinnassa.

Mutta on myös tunnettuja tekijöitä, joiden vaikutus on vielä tuntematon, ja tärkeimpiä niistä on se, miten euroalueen yritykset sopeutuvat tähän uuteen asetelmaan. Yritykset ovat vielä ajamassa alas varastojaan ja kantavat sokin vaikutuksen katteissaan, joten Yhdysvaltain tuontitullien täysi vaikutus ei ole vielä selvinnyt.^[10]

Lopuksi ovat täysin tuntemattomat tekijät, joiden vaikutusta emme vielä osaa edes kuvitella. Elämme geotalouden aikakautta, ja uudet kauppa- ja geopoliittiset sokit ovat tulleet toimintaympäristöön jäädäkseen.

Se, miten nämä tekijät viime kädessä toteutuvat, vaikuttaa väistämättä rahapolitiikkaan – niillä on vaikutusta paitsi todelliseen talouskasvuun myös potentiaaliseen kasvuun.

Jos yritykset tulkitsevat uuden toimintaympäristön pysyväksi luottamusta koettelevaksi sokiksi, investoinnit saattavat siirtyä euroalueelta muualle.^[11] Asiantuntijoiden alustava arvio viittaa siihen, että jos kaikki muu pysyy vakiona, tuontitullit todennäköisesti vaikuttavat potentiaalista kasvua heikentävästi.

Heikompi potentiaalinen kasvu taas aiheuttaisi reaalikorkojen laskupaineita ja vähentäisi rahapolitiikan liikkumavaraa.

Silti myös muut kehitysurat ovat mahdollisia, jos maiden hallitukset toimivat määrätietoisesti ja antavat yrityksille uutta aihetta luottamukseen.

Tullikiistassa on usein jäänyt huomiotta, että sisämarkkinat ovat EU:n kaupalle paljon tärkeämmät kuin maailmanmarkkinat. Asiantuntijoiden analyysi osoittaa, että jo 2 prosentin kasvu euroalueen sisämarkkinakaupassa riittäisi kompensoimaan tuontitullien korotuksista johtuvat Yhdysvaltain-viennin tappiot.^[12]

Tämä on kiistattoman painava syy toteuttaa uudistuksia, jotka Mario Draghi ja Enrico Letta esittivät taannoisissa raporteissaan. Erityisen tärkeää on yksinkertaistaa raskasta sääntelyä, saattaa sisämarkkinat valmiiksi ja rakentaa Eurooppaan aidot pääomamarkkinat.

Samat uudistukset auttaisivat myös eurooppalaisia yrityksiä nopeuttamaan tekoälyn käyttöönottoa.^[13] Se loisi potentiaalista kasvua edistävän positiivisen sokin, joka osaltaan tasapainottaisi ulkomailta tulevaa negatiivista vaikutusta.

Lyhyesti sanottuna mikään tulevassa kehityksessä ei ole kohtalon sanelemaa – eikä yhdenkään osapuolen pidä tuudittautua itsetyytyväisyyteen.

Omalta osaltamme emme voi sitoutua ennalta mihinkään tiettyyn korkouraan, sen paremmin korkojen muuttamiseen kuin niiden pitämiseen ennallaan. Meidän on oltava joustavia ja valmiina reagoimaan tuoreimpiin tietoihin ripeästi.

Lopuksi

On loppusanojen aika.

Tämä on poikkeuksellista aikaa rahapolitiikan päättäjille.

Voimme huojentuneina todeta, että talous on päässyt yli pandemian jälkeisestä mittavasta inflaatiosokista ja selvinnyt kauppasuhteiden mullistuksesta toistaiseksi hyvin.

Silti meidän on oltava valppaina siltä varalta, että tilanteen kaikki seuraukset eivät tällä hetkellä vielä ole nähtävissä ja edessä voi olla uusia sokkeja.

Odottaessamme, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, pidämme mielessä suomalaisen sisun – eli rohkeuden ja sisäisen voiman epävarmoina aikoina.

Sisu ei tarkoita hetkellisiä sankaritekoja, vaan määrätietoisuutta ja sitkeyttä, jonka turvin kamppailua jatketaan kovinakin aikoina.

Olemme tänään hyvissä asemissa – mutta niiden säilyminen ei ole varmaa. Siksi meidän täytyy pysyä joustavina ja maltillisina ja tukeutua tutkittuun tietoon.